Alkuperäinen nimi: Varasto
Vuosi: 2011
Varasto-elokuvan mainos nimeää itsensä (epä)romanttiseksi komediaksi, jonka on ohjannut itselleni ennestään suhteellisen tuntematon Taru Mäkelä. Näyttelijäkaarti sen sijaan on tuttu ja asiantunteva, rivistöön kuuluu muun muassa Kari-Pekka Toivonen, Minttu Mustakallio, Aku Hirviniemi, Vesa Vierikko ja Vesa-Matti Loiri. Jälkimmäisen legendaarisen taiteilijan vuorosanoihin ei kuulu montaa lausetta, mutta hänen itse keksimänsä oliivi-aiheinen lausahdus on varmasti jäänyt jokaisen katsojan mieleen.
Elokuva kertoo Antero Rouskusta (Kari-Pekka Toivonen), joka työskentelee huonolla palkalla varastotyöntekijänä ja elelee yksin asunnossaan syöden kaupan lihapullia. Lisää ansaitakseen hän tekee omaa laitonta bisnestä Jylhäkorven (Vesa Vierikko) kanssa myymällä varastosta tavaraa. Hän päätyy suhteeseen työkaverinsa Karitan (Minttu Mustakallio) kanssa, vaikka mieluiten pitäisi kanssakäymisen pelkästään fyysisellä tasolla oman vapautensa vuoksi. Rouskun lähipiiriin kuuluu lisäksi melko yksinkertainen Raninen, joka myös tekee varastomiehen hommia, tappelee vaimonsa kanssa ja harrastaa lottoamista.
En ole itse lukenut Salmisen Arton kirjoittamaa teosta, johon tämä elokuva perustuu. En siis pysty vertaamaan niitä keskenään, mikä toisaalta on hyvä asia. Elokuvan hohdokkuus on roisissa sanailussa ja tilannekomiikassa. Ensimmäisellä katselukerralla paska- ja alapäähuumori toimii vielä erittäin hyvinkin, mutta sen jälkeen se tuntuu katsojasta vain myötähäpeälliseltä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö elokuva nostaisi hymyä huulille ja onnistuisi aiheuttamaan muutaman naurunpurskahduksenkin silloin tällöin. Hyvin keksityt vitsit, hahmojen jäynäilyt sekä Rouskun asenteesta kumpuavat lohkaisut ovat hauskaa katseltavaa.
Pohjimmaltaan elokuva käsittelee vakavia aiheita, kuten työttömyyttä, alkoholismia ja ihmissuhteita, mutta se on piilotettu niin hyvin huumorin taakse, että katsojille tuskin jää hirveästi syvällistä pohdittavaa. Kokonaisuus on kuitenkin hyvä, sillä juoni etenee hyvällä tahdilla ja kronologisesti aina loppuun asti. Loppuratkaisu ei mitään suurempia yllätyksiä tuo tullessaan ja se on liiankin siirappinen, erityisesti viimeisten vuorosanojen perusteella. Näyttelijät hoitavat homman kotiin ja erityisesti sivuhahmoista on paljon iloa. Ykä (Jope Ruonansuu) naurattaa jo pelkästään olemuksellaan, samoin Vesa-Matti Loiri. Minttu Mustakallion esitys sen sijaan ei ainakaan itseäni vakuuta ja hänen rasittava naurunsa saa vain korvat itkemään verta.
Suomessa on viime vuosien aikana tehty vain muutamia hyviä komedioita, jotka oikeasti ovat hauskoja. Tästä syystä suosittelen hankkimaan Varasto-elokuvan leffakokoelman täytteeksi ja katsomaan sen hyvällä porukalla. Lapsille sitä en kuitenkaan missään nimessä suosittele liiallisten pervojen lausahdusten vuoksi.
Ohjaaja: Taru Mäkelä
Käsikirjoittaja: Veli-Pekka Hänninen
Tuottaja: Markku Tuuma
Kuvaaja: Jouko Seppälä
Leikkaaja: Tuuli Kuittinen
Säveltäjä: Raoul Björkheim
Valmistusmaa: Suomi
Kesto: 99 min
Tuotantoyhtiö: Kinosto
Kieli: suomi
Genre: draama, komedia
Ikäraja: K12
Budjetti: 748 000 e
Nippelitietoa: perustuu Arto Salmisen romaaniin. Leffaa on kutsuttu kansankomediaksi. Yleisön palautteen takia leffan ikärajaa nostettiin.
Tuottaja: Markku Tuuma
Kuvaaja: Jouko Seppälä
Leikkaaja: Tuuli Kuittinen
Säveltäjä: Raoul Björkheim
Valmistusmaa: Suomi
Kesto: 99 min
Tuotantoyhtiö: Kinosto
Kieli: suomi
Genre: draama, komedia
Ikäraja: K12
Budjetti: 748 000 e
Nippelitietoa: perustuu Arto Salmisen romaaniin. Leffaa on kutsuttu kansankomediaksi. Yleisön palautteen takia leffan ikärajaa nostettiin.
Näyttelijät:
Kari-Pekka Toivonen (Antero Rousku)
Minttu Mustakallio (Karita)
Aku Hirviniemi (Raninen)
Juha Muje (myymäläpäällikkö)
Vesa Vierikko (Jylhäkorpi)
Esko Salminen (Kataja)
Hannele Lauri (Aino)
Vesa-Matti Loiri (Mynttinen)
Jope Ruonansuu (Ykä)
Tomi Lauri (Rofa)
(Klaus Klemola (Niskanen)
Oma arvostelu
Varasto-elokuvan mainos nimeää itsensä (epä)romanttiseksi komediaksi, jonka on ohjannut itselleni ennestään suhteellisen tuntematon Taru Mäkelä. Näyttelijäkaarti sen sijaan on tuttu ja asiantunteva, rivistöön kuuluu muun muassa Kari-Pekka Toivonen, Minttu Mustakallio, Aku Hirviniemi, Vesa Vierikko ja Vesa-Matti Loiri. Jälkimmäisen legendaarisen taiteilijan vuorosanoihin ei kuulu montaa lausetta, mutta hänen itse keksimänsä oliivi-aiheinen lausahdus on varmasti jäänyt jokaisen katsojan mieleen.
Elokuva kertoo Antero Rouskusta (Kari-Pekka Toivonen), joka työskentelee huonolla palkalla varastotyöntekijänä ja elelee yksin asunnossaan syöden kaupan lihapullia. Lisää ansaitakseen hän tekee omaa laitonta bisnestä Jylhäkorven (Vesa Vierikko) kanssa myymällä varastosta tavaraa. Hän päätyy suhteeseen työkaverinsa Karitan (Minttu Mustakallio) kanssa, vaikka mieluiten pitäisi kanssakäymisen pelkästään fyysisellä tasolla oman vapautensa vuoksi. Rouskun lähipiiriin kuuluu lisäksi melko yksinkertainen Raninen, joka myös tekee varastomiehen hommia, tappelee vaimonsa kanssa ja harrastaa lottoamista.
En ole itse lukenut Salmisen Arton kirjoittamaa teosta, johon tämä elokuva perustuu. En siis pysty vertaamaan niitä keskenään, mikä toisaalta on hyvä asia. Elokuvan hohdokkuus on roisissa sanailussa ja tilannekomiikassa. Ensimmäisellä katselukerralla paska- ja alapäähuumori toimii vielä erittäin hyvinkin, mutta sen jälkeen se tuntuu katsojasta vain myötähäpeälliseltä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö elokuva nostaisi hymyä huulille ja onnistuisi aiheuttamaan muutaman naurunpurskahduksenkin silloin tällöin. Hyvin keksityt vitsit, hahmojen jäynäilyt sekä Rouskun asenteesta kumpuavat lohkaisut ovat hauskaa katseltavaa.
Pohjimmaltaan elokuva käsittelee vakavia aiheita, kuten työttömyyttä, alkoholismia ja ihmissuhteita, mutta se on piilotettu niin hyvin huumorin taakse, että katsojille tuskin jää hirveästi syvällistä pohdittavaa. Kokonaisuus on kuitenkin hyvä, sillä juoni etenee hyvällä tahdilla ja kronologisesti aina loppuun asti. Loppuratkaisu ei mitään suurempia yllätyksiä tuo tullessaan ja se on liiankin siirappinen, erityisesti viimeisten vuorosanojen perusteella. Näyttelijät hoitavat homman kotiin ja erityisesti sivuhahmoista on paljon iloa. Ykä (Jope Ruonansuu) naurattaa jo pelkästään olemuksellaan, samoin Vesa-Matti Loiri. Minttu Mustakallion esitys sen sijaan ei ainakaan itseäni vakuuta ja hänen rasittava naurunsa saa vain korvat itkemään verta.
Suomessa on viime vuosien aikana tehty vain muutamia hyviä komedioita, jotka oikeasti ovat hauskoja. Tästä syystä suosittelen hankkimaan Varasto-elokuvan leffakokoelman täytteeksi ja katsomaan sen hyvällä porukalla. Lapsille sitä en kuitenkaan missään nimessä suosittele liiallisten pervojen lausahdusten vuoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti