Koirani Skip

Alkuperäinen nimi: My dog Skip

Vuosi: 2000
Ohjaaja: Jay Russell
Käsikirjoittaja(t): Willie Morris, Gail Gilchriest
Tuottaja(t): Mark Johnson, Andrew Kosove, Broderick Johnson, John Lee Hancock
Kuvaaja: James L. Carter
Leikkaaja(t): Harvey Rosenstock, Gary Winter
Säveltäjä: William Ross
Valmistusmaa: USA
Kesto: 95 min
Tuotantoyhtiö: Warner Bros.
Kieli: englanti
Genre: draama
Ikäraja: S
Budjetti: 5 miljoonaa dollaria
Nippelitietoa: perustuu tositapahtumiin. Kuusi terrieriä esitti Skip-koiraa.

Näyttelijät:
Frankie Muniz (WIllie Morris)
Diane Lane (Ellen Morris)
Luke Wilson (Dink Jenkins)
Kevin Bacon (Jack Morris)
Bradley Coryell (Big Boy Wilkinson)
Daylan Honeycutt (Henjie Henick)
Cody Linley (Spit McGee)
Caitlin Wachs (Rivers Applewhite)
Harry Connick (kertoja)

Oma arvostelu

On olemassa erityisesti kaksi asiaa, jotka tehostavat katsojan kiinnostusta tiettyyn elokuvaan: teoksen perustuminen tositarinaan ja nelijalkaiset, suloiset hännänheiluttajat. Koirani Skip hyödyntää molempia vaikutuskeinoja kertomalla tarinan Willie Morrisista (Frankie Muniz) ja hänen karvaisesta ystävästään Skipistä. Tämä terrieri on hieman tuntemattomampi elokuvakuuluisuus kollegoihinsa verrattuna, mutta onnistuu valloittamaan eityisesti lapsikatsojien ja miksei hieman vanhempienkin sydämiä.

Elokuva sijoittuu 1940-luvun Amerikkaan - aikaan, jolloin toinen maailmansota oli käynnissä. Willie on osin tietämätön sodan julmuuksista, sillä hän elää rauhallisessa lähiössä perheensä ympäröimänä. Toisaalta sodan vaikutukset ulottuvat välillisesti häneenkin, sillä hänen isänsä on katkeroitunut saamastaan vammasta ja naapurin nuorukainen, Willien ainoa ystävä, värvätään mukaan taistelujoukkoihin ulkomaille. Hänen äitinsä päättää ilahduttaa yksinäistä Willietä hankkimalla hänelle terrierinpennun, Skipin, josta tulee oitis pojan paras ystävä. Vaikka isä on aluksi uutta perheenjäsentä vastaan, Willie pitää päänsä ja lemmikki saa jäädä taloon. Yhdessä kaksikko kohtaa monenlaisia ihmisiä, Willie saa uusia ystäviä ja törmää toisaalta myös elämän varjopuoliin.

Minun on jo tässä vaiheessa pakko myöntää, että en kykene täysin kriittiseen arvosteluun, sillä elokuva on tavallaan osa lapsuuttani. Tällöin huomio kiinnittyi nimenomaan suloiseen koiraan ja mielenkiintoisiin tapahtumiin näyttelijäsuoritusten tai vaikkapa leikkauksen sijaan. Jälkeenpäin tarkasteltuna olen toki saanut laajempaa kuvaa teoksesta arvostelukohteena. Elokuva on aiheeltaan mielenkiintoinen ja tarinana toimii hyvin. Kertoja selkeyttää juonta, vaikka se ei kovin monimutkainen olekaan - sekaville juonenkäänteille ei tosin ole missään nimessä tarvetta. Näyttelijöiden, varsinkaan Munizin, suoritukset eivät ole rainan parasta antia, mutta koira tekee temppunsa todella taidokkaasti.

Leffa on ensisijaisesti suunnattu koko perheelle ja sen lapsikatsojille, joten kliseisyys pukkaa väkisinkin vastaan. Willie kohtaa esimerkiksi rosvojoukon, jossa nähdään lopulta, kuinka paha saa palkkansa. Mielenkiintoista onkin, miten vakavien aiheiden, kuten alkoholismin ja rasismin, käsittely ollaan saatu niin hyvin tarinaan mukaan. Elokuva antaa kuin huomaamattaan ajattelun aihetta, vaikka kerronta onkin melko pehmeää. Tuo mainittu pehmeys pääsee kliimaksiinsa elokuvan lopussa, kun se turvautuu koskettaviin lopputeksteihin kertojan avulla - on katsojasta kiinni tekeekö loppuratkaisu vaikutuksen. Kokonaisuudessaan Kevin Bacon on ohjaajana siirtänyt hienosti Morrisin kirjoittaman kirjan valkokankaalle ja ansaitsee lämminhenkisenä draamana hyvät pisteet.