sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Viisi legendaa

Alkuperäinen nimi: Rise of the Guardians
Vuosi: 2012
Ohjaaja: Peter Ramsey
Käsikirjoittaja: David Lindsay-Abaire, William Joyce
Tuottaja(t): Nancy Bernstein, Christina Steinberg
Leikkaaja: Joyce Arrastia
Säveltäjä: Alexandre Desplat
Valmistusmaa: USA
Kesto: 97 min
Tuotantoyhtiö: DreamWorks Animation
Kieli: englanti
Genre: animaatio, seikkailu
Ikäraja: K7
Budjetti: 145 miljoonaa dollaria
Nippelitietoa: Alunperin Leonardo DiCaprioa kaavailtiin yhdeksi ääninäyttelijäksi, leffasta on tehty myös videopeli.

Alkuperäiset (ääni)näyttelijät:
Chris Pine (Pakkasukko)
Alec Baldwin (joulupukki)
Hugh Jackman (Pääsiäispupu)
Isla Fisher (Hammaskeiju)
Jude Law (Pitch)
Dakota Goyo (Jamie Bennett)

Oma arvio



DreamWorks on ihastuttanut tai henkilöstä riippuen vihastuttanut katsojia jo 27 animaatioelokuvan verran alkaen vuonna 1998 julkaistusta Antz-leffasta. Tuotantoyhtiön mestariteoksiin kuuluu muun muassa Shrekit, Madagascarit, Kung Fu Pandat ja monet muut lasten ja aikuistenkin suosikit. Se tekee leffansa täysin tietokoneanimoidusti, mikä on varmasti sanomattakin selvää, ja onnistuu lähes joka kerta huikaisemaan katsojansa visuaalisella tuotoksellaan. Siinä mielessä Viisi legendaa -elokuva täyttää odotukset täydellisesti.

Tarinassa seikkailee viisi tuttua satuhahmoa: joulupukki (Alec Baldwin), pääsiäispupu (Hugh Jackman), hammaskeiju (Isla Fisher), nukkumatti ja pakkasukko (Chris Pine), josta kertomus alkaa. Pakkasukko on hahmoista ainoa, jota lapset eivät voi nähdä, ja se tuottaa hänelle suuresti tuskaa ja hämmennystä. Hänen huoleton elämänsä muuttuu, kun hän saa kuulta tehtävän ryhtyä suojelijaksi eli tyypiksi, joka varjelee lapsia kaikelta pahalta ja ylläpitää heidän mielikuvitustaan. Viisi legendaa on vaikean mission edessä, kun pahis nimeltä Pitch, yksinkertaisemmin Mörkö, päättää tuhota lasten ilon ja ryhtyä maapallon valtijaaksi painajaisineen. Vastentahtoisuudestaan huolimatta pakkasukonkin on syytä ryhtyä toimiin, kun lasten usko on hävitä maailmasta.

Viisi legendaa on perinteinen satu hyvän ja pahan välisestä taistelusta ja tähän globaaliin taisteluun on tuotu mukaan vähintäänkin yhtä tuttuja satuhahmoja. Etukäteen voisi saada vaikutelman, että leffa kompastuu kliseisiin vähintään joka toisella askeleella, mutta näin ei onneksi käy. Tekijät ovat ottaneet hahmoista kaiken irti ja tehneet niistä omansa näköisiä, kuitenkin muistaen niiden pääpiirteet. Kyseinen ratkaisu on kuitenkin hieman kaksipiippuinen juttu, sillä toisaalta hahmojen erikoisuudet tuovat elokuvalle kaivattua persoonallisuutta, kun taas kääntöpuolena jotkin ratkaisut herättävät ihmetystä. Joulupukki on lapsen näkökulmasta aavistuksen pelottava ja ankarakin ukko, pääsiäispupu omahyväinen ja kunnioitusta hakeva tyyppi sekä nukkumatti omaa yllättävän vahvoja voimia pahaa vastaan. Valinnoilla on kuitenkin merkitystä hahmojen kehittyessä, eivätkä ne myöhemmin tunnu mitenkään kummallisilta.

Leffan onnistunein osuus on ehdottomasti visuaalisuus. 3D:stä on haluttu ottaa kaikki irti, kun hahmot liitelevät kaupungin yläpuolella sekä vilinää ja vilskettä ylläpidetään jatkuvasti. Värit ovat kirkkaita ja maisemat valehtematta kuvankauniita. Myös musiikki on hyvin valittua ja toimii kohtauksesta toiseen, vaikka näköaistille on kuuloa enemmän tarjottavaa. Valitettavasti kaikki ulkoinen loisto ja tarkkuus syö paljon tarinasta. Alussa esitellään hahmot, paha saapuu paikalle ja pian onkin aika taistella hyvikset vastaan pahikset -asetelmassa. Vaikka leffalla on kaiketi olemassa lapsille jonkinlainen opetus, sanoma jää harmillisen pinnalliseksi. Tarinan loppupuolella sanotaan suoraan, että joululla, pääsiäisellä ja muilla juhlilla ei ole mitään merkitystä, jos ei usko satuhahmoihin. Kyllähän se syvällisempi sanomakin, ilon ja mielikuvituksen tärkeys, löytyy, mutta sitä saa hieman kaivella. Paha saa palkkansa, mutta hahmon motiiveja ei pahemmin pureta, vaikka sillekin olisi selvästi tarvetta.

Pitkän miinuksen elokuva saa myös siitä, että sillä ei ole tarjottavanaan juuri mitään aikuiselle. On tietenkin tärkeää, että kohderyhmänä on se tärkein eli lapset, mutta usein animaatiot tarjoavat piilohuumoria, kuten huomaamattomia sarkastisia kommentteja, mutta kyseiseltä rainalta sitä on turha odottaa. Dubbaus toimii kuitenkin hienosti ja aksentit huvittavaa venäjää myöten on hyvin mietittyjä. Puutteistaan huolimatta animaatioille antaa kuitenkin paljon anteeksi ja suosittelen ainakin mielenkiinnon vuoksi tsekkaamaan tämänkin DreamWorksin teoksen.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti