Gravity

Alkuperäinen nimi: Gravity
Vuosi: 2013
Ohjaaja: Alfonso Cuarón
Käsikirjoittaja(t): Alfonso Cuarón, Jónas Cuarón
Tuottaja(t): David Heyman, Alfonso Cuarón
Leikkaaja: Alfonso Cuarón, Mark Sanger
Säveltäjä: Steven Price
Valmistusmaa: USA
Kesto: 91 min
Tuotantoyhtiö: Warner Bros. Pictures
Kieli: englanti
Genre: scifi, trilleri
Ikäraja: K11
Budjetti: 100 miljoonaa dollaria
Nippelitietoa: pääroolia tarjottiin aluksi Angelina Jolielle, elokuva kuvattiin digitaalisesti, siinä ei kuulu esim. räjähdyksiä (avaruudessa äänet eivät kuulu).

Näyttelijät:
Sandra Bullock (Ryan Stone)
George Clooney (Matt Kowalsky)

Oma arvio

Avaruus on paikka, jota ihmiset eivät pääse konkreettisesti koluamaan kuin ruudulla. Väite ei luonnollisestikaan pidä täysin paikkaansa, koska onhan ilmakehän ulkopuolelle lähetetty lukuisia tyyppejä amerikkalaisen, venäläisen (entisen neuvostoliittolaisen) ja kiinalaisen puljun ansiosta. Mutta jos mietitään tavallista mattimeikäläistä, heidän kosketuspintansa avaruuteen ja siellä oleviin härveleihin rajoittuu aiheesta tehtyihin julkaisuihin. Yksi mahdollisuus tutustua tähän kiehtovaan aiheeseen on katsoa suurta huomiota herättänyt Gravity, joka valottaa omaa näkemystään huikean jännittävän seikkailun kautta.

Juoni on rakenteeltaan melko yksinkertainen, kun sitä lähtee kuvailemaan. Päähenkilönä toimii Ryan Stone (Sandra Bullock) ja kokeneempi Matt Kowalsky (George Clooney), jotka ovat osa amerikkalaista avaruusmiehistöä. He ovat hoitamassa rutiinitehtävää, kun kuulevat Houstonilta yllättävän uutisen - venäläisten tuhottu avaruusalus on tulossa avaruusromuna heitä kohti. Romun aiheuttama nopeus on niin suuri ja voimakas, että Stone päätyy leijailemaan keskelle avaruutta kaikkien muiden paitsi Kowalskyn kuoltua. Rutiinit loppuvat siihen paikkaan, kun alkaa taistelu elämästä ja kuolemasta parivaljakon etsiessä mahdollisuutta päästä takaisin Maahan. Matkan varrella päästään kurkistamaan myös venäläisten ja kiinalaisten kalustoon, joiden olemassaolo paljastuu merkittävän tärkeäksi.

Gravity on pituudeltaan vain puolitoista tuntia, mutta onnistuu viihdyttämään katsojaansa jokaisen minuutin ajan, eikä ajankulua kerkeä edes ajatella. Se on huikean jännittävä trilleri, joka saa katsojan haukkomaan henkeä samalla tavalla kuin elokuvan päähenkilöt. Nopeat juonenkäänteet ja pelottavat kohtaukset lisäävät kiinnostusta rainaan ja saavat katsojan kuvittelemaan itsensä vastaavanlaiseen tilanteeseen. Välillä sykettä lasketaan, joten katsoja saa hetken rauhan, mutta sitten taas mennään ja lujaa, mikä takaa täydellisesti sen, ettei tylsää hetkeä ehdi tulla. Leffa ei ole vain vauhdikkailla kohtauksilla täytetty kokonaisuus, vaan se on selkeästi myös draama, joka pistää ajattelemaan parhaimmillaan elämän tarkoitusta.

Draaman takaajina toimii kaksi täysin vastakohtaista hahmoa, jotka joutuvat hengenvaaralliseen tilanteeseen. Keskeisemmässä asemassa heistä on Stone, joka on kokenut elämässään ikäviä asioita ja yrittänyt laittaa ne syrjään työn avulla. Hänen pelastajanaan häärää Kowalsky, jonka yksityisestä elämästä ei kerrota yhtä paljon, mutta joka selvästi on huolettomampi ja koko ajan pilke silmäkulmassa. Miehen karismaattisuus tuo Stonelle tietynlaista varmuutta ja heidän välinen yhteytensä on koskettavaa katsottavaa. Henkilöihin ei ehkä kuitenkaan täydellisen onnistuneesti päästä sisälle, mutta tarinan loppuun asti katsojalla on toive pelastuksesta ja hahmoihin on helppo kiintyä, vaikka ei se ole sanomattakaan selvää, että se tapahtuisi kaikkien kohdalla.

Leffan parasta antia on jo monen kehuma 3D. Se on niitä harvoja elokuvia, joita allekirjoittanutkin suosittelee katsomaan nimenomaan sillä grafiikalla ja mielellään isolta ruudulta. Kohtaukset ovat huikean hienoja ja elokuvateatterissa kuului valehtematta useita kertoja "vau" ja siistiä" -lausahduksia. Grafiikka kaappaa katsojan mukanaan ja näyttää avaruuden vastakohtaisuuden - se on yhtä aikaa kaunis mutta toisaalta taas vaarallisen petollinen. Avaruusromua lentelee suoraan kohti, kotiplaneetta lähes hehkuu maailmankaikkeudessa ja ihmiset kieppuvat painottomina tyhjiössä, mitkä kaikki lisäävät todellisuudentuntua. Katsoja ei ole enää omalla sohvallaan tai leffateatterin penkillä, vaan hän elää hahmojen mukana avaruudessa, joka on täysin ennalta arvaamaton paikka.

Taidokkaan 3D:n lisäksi leffan erityispiirteisiin kuuluu äänitehosteet, joita on tarkoituksenmukaisesti käytetty rajallisesti, sillä avaruudessahan ei kuulu ääniä. Hiljaisuutta onkin käytetty mukavasti ja se kaappaa hienosti mukaansa. Tosin sitä olisi voitu hyödyntää enemmänkin, sillä musiikki ja muut ääneet valtaavat turhan paljon alaa elokuvassa, jonka pyrkimyksenä on nimenomaan minimoida kyseiset efektit. Jos elokuvassa on omia erityispiirteitä, on sillä myös luonnollisesti tuttuja ja ennenkin käytettyjä juttuja, joita saattaa tavata aiemmin tehdyissä elokuvissa. Mielestäni on kuitenkin turha vertailla sitä muihin vastaavanlaisiin, joten säilytän sen omana teoksenaan. Miinusta elokuva saa sen ajoittaisesta epärealistisuudesta, joka saa katsojan hieman myhäilemään tai kohauttamaan olkapäitään sen merkiksi, että jättää ratkaisut omaan arvoonsa. Kyseiset kohtaukset menevät kuitenkin nopeasti eteenpäin ja tarina jatkuu.

Tiivistettynä Gravity on mielestäni erinomainen ja katsomisen arvoinen elokuva. Se sisältää luonnollisesti myös heikkouksia ja herättää varmasti monenlaisia tunteita. Osalle se on vanhoja tarinoita lainaileva trilleri, joka mässäilee grafiikallaan, mutta joillekin se tarjoaa jännittävän puolitoistatuntisen mielenkiintoisten hahmojen seurassa mielenkiintoisessa ympäristössä. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen ryhmään. Näyttelijätyö on kiitettävää ja ansaitsee erityisen hatunnoston sen ansiosta, että tärkeimpiä henkilöitä on vain kaksi. Bullock tekee merkittävimmän roolinsa tähän asti ja Clooneykin käyttää karismaansa omia vahvuuksiaan hyödyntäen. On mielenkiintoista, miten monta vaihtoehtoa pääosan esittäjäksi loppujen lopuksi oli, mutta ainakin itse olen tyytyväinen lopputulokseen.